lauantai 25. huhtikuuta 2015

Lintukehys

Tein valmiista listasta kehykset, kiitos taidekehystysopelle avusta. Puulimalla kiinnitin vanhaa lakanaa, nauhaa ja askartelumassaa.

Raakapohja

Tekovaiheessa opin että kovalla työllä lisättyjä elementtejä voi myös poistaa. Mattopuukko ja kärkipihdit apuna irrotin pari kiekuraa. Pohjan siistin paperimassalla ja hiomalla.

Irtirevitty kiekura näkyy vaaleana
Kehysken saajan toive oli turkoosikehys. Minulle siniset ja kylmät sävyt ovat vieraimmat maalata. Tämä oli varsin hyvä haaste minulle. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen.

Valmis tuote

lauantai 18. huhtikuuta 2015

nuken runko


Kuinka tähän on päästy ( voit tarkasella menneita TÄSTÄ)

Paperointiin kului yhteensä 25 tuntia. Puuduttavaan työvaiheeseen antoi puhtia halu nähdä nukke valmiina. Näiden paperoitujen osien irrotamiseen ja siistimiseen kului yllättävän paljon aikaa. Itse olisin voinut hoitaa reunojen siistimisen paremmin, niin osien yhdistäminen ei olisi ollut niin hankalaa. Etenkin käsissä sormien päiden yhteen sovittaminen oli todella hankalaa.

Paperointiin käytettiin kaksi kerrosta sanomalehteä ja viisi kerrosta venetsialaista naamiopaperia. Paperointi on kuin huovuttamista, kerrokset hangataan yhteen liima-liisteriseoksella.
Kipsimuoteista irroitetut paperiset osat. Näiden reunojen siistimiseen meni lähes kokonainen koulupäivä, siihen on hyvä varata riittävästi aikaa.
Kun osat on siistitty nukelle rakennetaan runko, eli selkäranka, hartialinja ja lantio. Lantio ja hartialinja  ovat kuvassa reunoilla olevat nakit. Ne ommellaan froteesta, koko noin 4x12cm+saumavarat. Muista jättää kääntö- ja täyttöaukko. Nakit täytetään vanulla napakaksi, tämän jälkeen ne ommellaan käsin vielä tiukemmaksi pötkyläksi.

Summa summarum: 
ompele kolme 4x12cm frotee pötkylää ( muista aukko) 
ompele kaksi 200cm pitkää puuvillanauhaa. Leveys noin 1,5cm-2cm (riippuu nuken raajojen koosta) Puuvillanauhat tikataan ympäri molemmista reunoista niin ettei ne mene käytössä pussiksi.

Runko-osia. Valkoiset ovat 4x12cmkokoisia nakkeja, jotka muodostavat nuken tukirangan. Nakit on tehty froteesta ja vanusta. Nakkeja on yhteensä kolme, yksi löysemmin täytetty on kierretty puukepin ympärille.
Päänakki on saman kokoinen, mutta se täytetään hieman väljemmin ja nidotaan kiinni ohjaussauvaan.
Päänakkiin ommellaan käsien puuvillanauha, tämä nauha muodostaa olkanivelen ja kyynärnivelen. Hartialinja ommellaan kiinni päänakkiin. Kuvassa käsien nauha puuttuu, todellisuudessa se kulkee hartialinjan kanssa samassa. Kuvassa näkyy lantiolinja, nakille ommellaan kolo, jossa se pysyy napakasti, tämän jälkeen jalkojen nauhat ommellaan kiinni lantionakkiin. Tässä vaiheessa on erittäin tärkeää tarkastaa jalkojen nauhojen linja; reidet eivät saa olla liian toisistaan, mutta eivä myöskään päällekkäin. Mittaa sopiva etäisyys oman nuken reisipullukoista.

Runko ilman käsien puuvillanauhaa

Ennen kuin nukkea aletaan kasaamaan sen osiin laitetaan heftat. Heftojen avulla nuken osat paperoidaan yhteen. Heftat ovat ristikkäin ja niiden päälle paperoidaan vielä ns.saumateippi.

Oman nukkeni kipsivaluvaiheessa oli ongelmia, valoin nuken kasvot liian kuivaan kipsiin. Muotista tuli ilmakuplainen, joten irroitimme nuken kasvot mahdollisimman varoen ja teimme uuden muotin. Kaulaa ei saatu täysin pelastettua, joten tein nuken naamapuolen kaulan finnfoamista, 
 
Heftat ja finnfoam kaula.

Nuken korvien paperointi oli suuri mysteeri, muotit olivat niin epämääräiset etten enää ollut varma onko kyseessä korva vai kasa roskaa. Mutta huolellisen siistimisen ja mallailun tuloksena sain nukelle plastoliinimuotin mukaiset korvat. Korvissa on finnfoamia ja kuumaliimaa tukirakenteena.

Nuken korvat
Raajojen kiinnittäminen runkoon: toisen runkokappaleen sisään laitetaan kuumaliimalla finnfoamia, johon raajanauha liimataan. Tämän jälkeen heftojen kiinnitys ja saumateippi



Kasaan koottu nukke käydään huolella läpi, lommot ja kuopat paikat paperimassalla, joka hiotaan sileäksi. Paperimassatut kohdat paperoidaan tasaisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Itselläni tässä vaiheessa iski taisteluväsymys. Vaikka mielestäni huolella tarkaselin nuken raajat, etenkin näkyvät osat niin etenkin nuken kasvoihin jäi muutama todella harmillinen röykky, jotka kylläkin pintakäsittelyn avulla hieman häipyi. Muista siis sivellä nukkea eri suunnista, jokaista raajaa ja osaa eri suunnista. Katso nukkea eri suunnista ja eri valossa, näin huomaat kaikki epätasaisuudet. Jokainen lintsattu työvaihe kostautuu.

 Nukke pintakäsitellään akryylimaaleilla. Ohuita erisävyisiä kerroksia moneen kertaan niin lopputuloksena on ihon kaltainen pinta. Nuken silmän maalaminen harjoitellaan ensin testilevylle.

Väripaletit


Nuken silmien maalausvaiheet ylhäältä alas. Iiriksen väri, pupillit, varjosukset ja valopilkut, lisä varjostuksia rajauksineen. Alimmassa kuvassa valmis silmä.
Nuken hiukset ja ripset löytyivät kirpputorilta. Hiukset ovat lisäke, joka kiinnitetään kahden kamman avulla ponnariin. Purin kammat pois ja minulla oli valmiit hiukset, jotka geeliliimalla kiinnitin nukelle.

Nuken kasvojen loppu viimeistelyvaiheessa minua  alkoi mietittymään silmien ja huulien muoto. Nuken kasvojen epäonnistunutta kipsimuottia on käytetty kokeilumielessä niin revultexiin kuin polymorfiin. Näistä kahdesta kokeilusta näkee hyvin kipsimuotin ilmakuplat mutta myös sen että etenkin nuken silmät ja huulet ovat alunperin olleet pienemmät.

Polymorfi ja Revultex-kasvot.

Valmiit nuken kasvot.
Tämä kaunotar saa vaatteet ensi syksynä. Rainer Kaunisto on tämän tyyppisen nuken valmistustekniikan kehittäjä.

Piirtoo

Meillä oli yhden opintoviikon verran tekninen esittäminen-nimikkeellä piirtämistä. En ole piirtänyt sitten yläasteen oikeastaan mitään. Kurssi oli minulle vaativa, laitan tähän jakoon/talteen ne työt joihin olin edes vähän tyytyväinen. Voi kuulkaa kyllä oli henkisesti haastavaa olla luokan huonoin piirtämään. Sinnikkyydellä opin ja koin onnistumisenkin iloa, kaiken tuskan keskellä.

Oikea ylä, vasen ylä ja alaoikea: materiaalin piirtäminen. Vasemmassa alakulmassa piirsin oman lompakon 1:1.
Sävypaperille piiräminen oli minulle aivan uutta ja ihmeellistä. 1:1 kuviin pääsivät muovinen Pikku Myy ja matkamuistonukke. Pikku Myyn ensimmäinen yritys jäi pelkkään naamaan, koska jo pelkät kasvot olivat isommat kuin kuin koko esine. Ja värityksellä onnistuin saamaan Pikku Myyn näyttämään krapulaiselta. Toisella yrittämällä Pikku Myystä tulikin jo esimerkkinsä kaltainen.
Kurssi oli minulle erittäinen tarpeen ja toivonkin, että panostan piirtämiseen jatkossakin. Huomasin että minulla on suurin ongelma käden ja silmän yhteispelissä, joka harjaantuu vain tekemällä ja harjoittelemalla.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kruunu

Kruunun luonnos

Tehtäväksi anto: luonnostele 10 kruunua. Yksi valitaan toteutettavaksi opettajan kanssa. Tämä valittiin ja hommat lähti käyntiin. Työnimenä "metsäkypärä".


Vasemmalta oikealle: Kruunun rungoksi valikoitui solumuovi, joka paperoitiin ja pohjamaalattiin. Pohjamaalin päälle kiinnitin vanhan vyön, uusi pohjamaalaus. Pohjamaalin päälle lyöntimetalli. Oikean puoleisessa kuvassa on kruunun kupoli hattutukin päällä. Kupoli tehtiin vanhasta samettitakin riekaleesta. Kangas kovetettiin vesi-puuliima seoksella.
Materiaalivalinnat tapahtuivat harkinnan ja sattuman kautta. Solumuovi valikoitui runkoon keveyden ja helppouden takia. Paperoin viitisen kerrosta, että sain keskisarven pysymään asennossaan. Keskisarven paperointi vaati paljon kärsivällisyyttä ja hiustenkuivaajan, näin sain halutun asennon säilymään.

Rungon vyöhärpäke löytyi kirpputorilta vahingossa. Olin etsimässä pitsiä, mutta kyseistä vyötä en voinut sivuutta struktuurinsa puolesta. Kruunun värimaailma valikoitui kupolisametista. Olin bongannut takin riekaleen koulun kangaslaarista, enkä malttanut olla hyödyntämättä herkullisen vihreää sävyä tähän metsäkypärään.


Yläkuvassa näkyy vyön alkuperäinen väri eli valkoinen sekä liima ja maalitestejä samaiseen vyöhön. Salmiakin muotoiset timantit: vasemmalla silkkarimuotti, jossa sisällä kipsimuotti konvehtirasiasta tehtynä. Oikealla erilaisia timanttikokeiluja: Finndisp, Revultex ja glitteri kuumaliima.

Salmiakin muotoisten timanttien työstäminen oli mielenkiintoinen haaste. Tein erinäisiä kokeiluja, olinkin jo jossain vaiheessa valmis luovuttamaan muodon ja koon suhteen. Revultex-kokeiluidea syntyi ylijäämälitukusta. Olin sävyttänyt pastalla vihreää, timantin keskiosa on glitteriä. Ripottelin glitterin konvehtimuovin keskiöön ja revultex päälle. Finndisp kokeilu on tehty silkkarimuottiin. Finndispiä ja glitteriä sekä kaupan timantti. Finndisp kuivui hitaasti, eikä muoto ollut riittävän skarppi. Kuumaliima kokeilu on tehty pursottamalla glitteri kuumaliimaa pyöreään muottiin ja kapan timantti keskelle. Lopulta oikea muoto löytyi koulun aarrekätköistä.


Salmiakin muotoisen timantin muodon ja materiaalin etsintää: vasemmalla Finnfoam pintakäsitelty vihreällä akryylimaalilla, glitterillä ja pienoisrautatie nurmella. Keskimmäinen selvisi voittajana loppulliseen työhön: Brion puinen rakentelusarjan osa. Halkaisin japanin sahalla keskeltä kahtia, samainen pintakäsittely kuin Finnfoamissa. Työhön kiinnityksen apuna käytin pieniä puristimia työn jouduttamiseksi.

Muovailimme plastoliinista korut, joista teimme kipsimuotit Revultexille. Korua ei ollut pakko hyödyntää kruunussa, mutta koin sen mielekkääksi koristeeksi kruunuun.
Keskikoru: Revultex sävytettynä vihreällä pastalla. Lyöntimetalli ja timantit.

Kokeilua kokeilun iloksi: tyhjiömuovain koru. Revultex koru laitettiin tyhjiömuovaimeen. Tyhjäristä tulleen korun maalasin ns. nurjalta puolelta kynsilakalla ja glitteriliimalla. Kuivumisen jälkeen etenkin glitteriliima lähti omille teille, joten päälle kaadettiin Finndispiä loraus.
 Aivan mainio kitch-tuote.
Haaseita matkalla. Solumuovi kutistui paperoinnin alla. Onnekseni oma kruunun malli salli pannan katkaisun. Jatkopala paikoilleen ja uusi paperointi.



Kutistunut solumuovi
Kruunun helminauhavitjat löytyivät kotoota vanhoista kätköistä. Mallailin ja testailin korulangan kestävyyttä, joka olikin kestävää siihen asti kun poistin pienten helmien väleistä isompia helmiä. Kiinnitysvaiheessa käytin nuppineuloja apuna, joka myös oli osa syy nauhan heikkenemiseen (onnistuin tökkimään nuppineulan kaksisäkeisen langan väleihin ja näin haurastin pala palalta lankaa). Loppujen lopuksi tuskaisten ja pelon sekaisten hetkien jälkeen sain vitjat kiinnitettyä liimalla, ompelemalla, rautalangalla ja nuppineulojen avulla. Kun kaikki tämä oli tehty pujotin siimat heikoimpiin ja löysimpiin roikkoihin.

Kaikki timantit on kiinnitetty geeliliimalla tai askartelukaupan koruliimalla. 
 
Valmis kruunu komeudessaan.




Kruunun teko oli alusta asti mukaansa tempaavaa ja inspiroivaa. Opettelin piirtämään kunnolliset luonnokset. Ne vaaditut 10 luonnosta olivat kaikki ala-arvoisia töherryksiä. Työhön käytettyä luonnosta varten opettelin piirtämään projektiokuvat sekä 1:1 kuvituksen. Ensi kerralla jos luonnos pitää värittää niin aion tehdä maaleilla. Työtä tehdessä löysin uusia materiaaleja ja pintakäsittelymenetelmiä. Lopputulokseen olen tyytyväinen. Kruunu sai työn alkuvaiheessa nimekseen metsäkypärä, kruunun luonteessa on jotain hyvin orgaanista ja maanläheistä kera kuninkaallisen kimalluksen.