Ruoka

Harjoitustyönä valmistin jäätelökakun, jonka työvaihekuvat ovat tyystin unohtuneet ja joka oli valmiina äärimmäisen hankala tallentaa kameralle oikean värisenä.

Valmis. Kuva on otettu koulun tarpeistokaupassa, muut tuotteet ovat aikaisempien opiskelijoiden valmistamia.

 

Työvaiheet:

Leikkasin vannesahalla kaksi vaahtomuoviympyrää

Kiinnitin ne toisiinsa kontaktiliimalla (spray)

Pintakäsittelykokeiluja

Pintakäsittely värjätyllä akryylimassalla

Vohvelikokeiluja

Tein vohvelin kankaasta ja verkkokankaasta, jotka kiinnitin toisiinsa Revultexillä. Pintakäsittely töpöttäen kultaista ja ruskeaa akryylimaalia.

Vaahtomuovista ja Revultexistä pehmeän suklaan valmistus.

Suklaamössökokeiluja

Pursotin akryylimassasta koristeet

Valuvan suklaan valmistus: akryylimassa, puulimaliisteri, Finndisp ja akryylimaali. Seos valutettiin ja lastalla avitettiin kakun päälle. Kostean mössön päälle asetettiin vaahtomuovisuklaa, suklaapallo ja vohveli.

Kuivan valuneen suklaan pintaan laitoin paikkapaikoin Finndispiä ja nonparelleja.

Kuva löytyi Pinterestistä, mutta alkuperäinen linkki, KLIK

Nuken vaatteet

 Nukkea on prosessoitu monessa eri vaiheessa. Työssäoppimisen jälkeen heti ensimmäisenä tartuimme nuken vaatteisiin. Vaatteet syntyivät vanhoista kraavateista, valoverhosta, ja glitterinauhasta. Kengät nahkasta ja kruunu on kirppislöyty.  Korut ovat kirppislöytöjä ja omista kätköistä kaivettuja.

Kruunu on patinoitu ja paikkapaikoin lyöntimetalloitu.

Koko komeus. Nukke on 73cm pitkä.

Nahkamaanio

Työssäoppimisen jälkeen toisena harjoitustyönä teimme nahkaa pakottamalla commedial de arte' naamiot. Valitsin Tartaglian. Kuvassa viehätti etenkin sen kulmikas nenä ja kulmakaaret.

Kuvien alkuperä

Ensin naamio muovailtiin plastoliinista. Valmis muotti laitettiin pakkaseen, jotta se mahdollisimman kova alusta nahkan pakotukselle.

Plastoliini malline kuolinnaamion päälle muovailtuna.

Parkkinahka on Kokkolan nahkasta ja paksuudeltaan 1,2mm ja hinta on 7e neliöjalka eli 30cmx30cm. Naamion menekki on juurikin noin neliöjalka.

Vasemmalla valmiiksi pakotettu nahka. Nahka pakotetaan kosteana mallineen päälle, jonka jälkeen se sidotaan tukinaruilla sekä laitetaan hiekkasäkkien alle kuivumaan. Työn kuivutta sen takapuolelle laitetaan laimennettu puuliima, jonka jälkeen naamion annetaan kuivua muotin päällä. Viimeistely tehdään siistimällä ylinääräinen nahka pois, jätetään 2cm kauttaaltaan käännevaraa. Käännettä varten tehdään aukileikkauksia. Aukileikkaukset kannattaa tehdä työn edetessä, jotta niistä tulee siistit. Käänteen sisään laitetaan sisalnarua. Sisalnaru laitetaan puristimien avulla kiristäen aivan työn reunaan. Kiristäminen on erittäin tärkeää, että työ ei lässähdä ja menetä kolmiulotteisuutta. Oikealla olevassa kuvassa on laitettu sisalnaru ja tehty pintakäsittely nahkamaalilla.

Työhön laitetaan kiinnityshihnat kiinni sisarniiteillä. Harjoittelimme myös satulasepän ompeleen hihnoihin. Hihnan leveys on soljesta riippuvainen, mutta noin 1,5cm-2cm on hyvä leveys. Naamion nurjalle puolelle laitetaan tarvittaessa solumuovia kuumaliimalla. Poskipäät ja otsa ovat tyypilliset paikat kasvopehmusteille.

Luokkakuva

Nahkanaamion tekeminen oli jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Jokaisessa työvaiheessa oli kaamea epäonnistumisen pelko, mutta kaikki työvaiheet sujuivat mutkitta. Lopputulokseen olen aivan älyttömän tyytyväinen.

Työssäoppiminen

Tarpeistonvalmistajan opintojen toinen vuosi alkaa työssäoppimisjaksolla. Jakson kesto on 10 viikkoa. Oman harjoitteluni suoritin Taideyliopiston Teatterikorkeakoululla (TEAK). Teatterikorkeakoulun tarpeisto on osa opetusteatteria. TEAKn tarpeistossa valmistetaan rekvisiittaa esityksiin sekä ylläpidetään kattavaa tarpeistovarastoa. Tarpeistossa asioivat opiskelijat ja henkilökunta. TEAKlla työskentelee kaksi tarpeistonvalmistajaa.

Ensimmäisenä työnä valmistin nuken, joka on meriheinällä täytetty. Tein kaavat, ompelin ja täytin tyypin. Meriheinällä täyttämiseen käytin apuna paperiputkea, näin täyttäminen ei ollut niin sotkuista.

Nuken lähtökohtana oli kaksi tarpeistovaraston nukkea. Tekemäni nukke piti olla isomman nuken kokoinen, mutta pienen nuken kaltainen. Nuken lopullinen koko 65cm ja se esitti näytelmässä kuollutta lasta.

Sain valmistaa viuhkan itselleni. Tein pienen ja siron viuhkan. Rimat on sahattu ohuesta koivuvanerista. Reikien poraamisessa oli ongelmaa ja siksi ne ovat vähän vinksallaan. Omassa käytössä ne eivät minua häiritse. Kankaaksi valikoitui vanha pitsiverho, johon kiinnitin tukikankaan. Loppujen lopuksi kankaasta tuli liian paksu ja jäykkä. Viuhkan mekanismi toimii, mutta viuhka on todella väljä. Seuraavan viuhkan tekisin silkistä. Rimat pintakäsittelin pohjamaalilla. Tämän päälle laitoin pigmenttiä+natura lakkaa. Loppusilauksen tein kynsilakalla, jolla sain aikaiseksi hennon glitterimäisen kiillon.

Viuhkan työvaiheita. Viuhkan rimat ovat 20cm pitkiä, eli kyseessä on pieni viuhka.

Valmis viuhka.

Harjoitustyönä tein koivuklapista pienen mallipään. Puupään päälle on helppo valmistaa naamioiden ja maskottipäähineiden protoja.

Puupään alkumetrit ja lopputulos. Lopputulos olisi voinut olla vielä viimeistellympi ja etenkin kasvot jäivät kovin viitteellisiksi. Puupää on noin nyrkin kokoinen.

Valmistin sienen, jonka tuli olla riittävän painava/tukeva pysyäkseen pystyssä lavalla. 

Sienen hattu syntyi vaahtomuovi renkaasta, jonka liimasin spary kontaktiliimalla ( Heavy Duty) hatun mutoon. Jalka sai muodon eristeputkesta, jonka sisällä on pultti ja pohjalla pari metallilevyä. Näiden päälle laitoin vanua ja sukkahousun. Hattu sai myös vanu- ja sukkahousukerroksen. Pintakäsittely Revulte+rosco. Sieni on noin 20cm korkea.

Minä sain hoidettavakseni yhden produktion: Teatteriopettajien maisteriohjelman toisen vuosikurssin taiteellispedagogisen prosessityöskentelyn. Osallistuin palavereihin ja hoidin tarpeistot. Shadesissa oli 22 opiskelijaa, 13 esitystä vaihtuvissa tiloissa. Vilskettä ja vilinää riitti tämän produktion kanssa.

Varsinaista valmsitettavaa ei juurikaan Shadesissa ollut, mutta sitäkin enemmän ideointia ja visiointia.

Korjasin luurangon kallon ja opiskelijan kanssa yhdessä ratkottiin ongelmia miten tanssia luurangon kanssa, minne laskea se lepäämään eli kehitin sille laskualustan varaston kätköistä. Pohdimme myös voiko luurangon kanssa kylpeä, ja ratkaisimme ongelman toista kautta. Pesuvadilla ja sienellä. Toisena esimerkkinä on pöytäliinojen toteutus. Opiskelijalla oli viimeisen ehtoollisen kuva ja halu saada samankaltainen pöytäliina kuin kuvassa. Yhdessä päädyimme vanhojen pitsien läpi kangasvärillä tuputtamiseen. 

Alla muutama linkki uniartsin instagramiin. Linkeistä selviää kuvin ja sanoin Shadesin syvintä olemusta.

Häpeäteltta

Kuutio mies

Motelli respa

Motellin huoneiden ovien kyltit valmistui Photoshopilla ja laminaattorilla.

Pehmeitä porkkanoita. Valmiita porkkanoita oli 25, viiteen tein lehdet. Lehtien idea syntyi kun täytin porkkanoita vanulla. Ajatus oli että olisin voinut täyttövanusta muokata lehdet, mutta loppujen lopuksi tein ne irallisena ja kiinnitin Revultexillä ne.

Porkkanoista otettiin kipsimuotti. Valoin Revultexiä muottiin. Täytin vanulla.

Valmiit porkkanat. Lehdet syntyi vanusta: levyvanua, vihreää spray-maalia, vihreää Revultexiä, kuivauskaappi ja puolikuivan materiaalin muotoilu lehdeksi. Kiinnitys Revultexillä.

Sienen kanssa samaan aikaan valmistin savustetun siian.

Kalan muoto leikattiin vaahtomuovista, Heavy Dutylla osat yhteen. Päälle vaunua ja kevyttä muokkausta Revultexillä. Kalan päälle ompelin ja liimasin Revultexillä kultakankaan.

Kalan kiinnitin magneetilla tarjoittimeen, johon valmistin koristeeksi muutaman sitruunan, tomaatin ja Rucolan lehden. 

Sitruuna on vaahtomuovia jonka päälle printtasin kuvan. Päällä akryylimediumia. Tomaatit ovat puuhelmiä, jotka maalasin, päälle tomaattiprintti ja akryylimediumilla sopiva kiilto. Rucolan lehdet ovat vihreää kertakäyttöpöytäliinaa, jotka maalasin roscolla, päälle Revultex. Ruoteet tein kuumaliimalla sekä puristelemalla nahkeaa Revultex pintaa.

Kalalautanen. Kalan maalasin Roscoilla, päälle tuputin Revultexin. Tässä tuli odottamaton ongelma. Revultex pesi pois kankaasta Roscot mutta myöskin kankaan oman kullan värin. Savustettu siika olikin yllättäen hopeinen. Rohkeasti maalasin uuden väripinnan ja laitoin Revultexiä supervaroen. Annoin kuivua ja akryylimedium viimesteli pinnan. Lopulisessa muodossa liimasin tuon törröttävän evän alas, ettei siika muistuta liikaa hyljettä.

Harjoitustyönä valmistin mekaanisen silmä. Silmä tarvitsi kasvot. Muovailin kasvot kuolinnaamion päälle plastoliinista. Eristin valkovaseliinilla ja silkkipaperilla. Paperoin voimapaperi- ja sideharsokombolla.

Eristetty plastoliinanaama ja valmispaperointi.

Otin naamasta myös kipsimuotin harrastuskurssia varten. Kipsimuotti pääsikin tositoimiin myös harjoittelussa. Tein testejä Smooth on dragon skin-tuotteella sekä skin tite-tuotteella. Tein molemmista naamiot, mutta skin tite soveltuu etenkin arpien tekemiseen sekä dragon skin naamion kiinnittämiseen kasvoille.

Smooth on dragon skin ja skin tite kokeiluja.

Naamion silmämekanismi vastusti kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ensin maalasin liian pienet puuhelmet, sitten maalasin oikein sopivan kokoiset joulupallot. Joulupallojen materiaali ei kestänyt epoksiliimaa eikä mekanismin tukirakennetta. Seuraavaksi maalasin täydellisen muotoiset ja kokoiset puumunat. Mekanismin rakensin toimimaan kampiakselina ja näin ei ollut tässä tapauksessa tarkoitus. Viimeisenä maalasin isot puuhelmet ja onnistuin rakentamaan toimivan mekanismin. Vieläkin silmät jäivät vähän turhan syvälle kalloon ja mekanismissa on pientä väljyyttä. Sanotaanko näin että naamio on toimiva työväline muttei se kaikkein luotettavin työkaveri.

Naamion pinnan paklasin ja hion. Pintakäsittelyn tein Roscolla, koska silmät ja mekanismi oli jo paikoillaan. Silmien kiillon sain aikaan super epoksi-liimalla. 

Liikkuvan silmän mekanismi toimii peukalolla. Katkaistu biljardikeppo toimii kädensijana ja ylempi osa liikkuttaa mekanismin rautalankaa, kun peukku on ylhäällä niin silmät ovat kiinni. Mekanismin kiinnitin naamioon puolikkaiden puuhelmien avulla, helmet porasin pienillä ruuveilla kiinni naamioon. Näin ollen naamion ulkopinnalle tuli mahdollisimman vähän piilotettavaa.

Kun työssäoppiminen loppui niin samaisen viikon viikonloppuna olin kansalaisopiston Raku-kurssilla. Naamiot on tehty karkealla Raku-savella valmistamaani kipsimuottiin.

Raku-naamiot.

Työssäoppiminen TEAKlla oli antoisaa aikaa. Sain olla osa elävää ja virikkeellistä työyhteisöä. Opin paljon uusia menetelmiä ja näin käytännön työtä. TEAKn tarpeistossa yhdistyy mielekkäällä tavalla edellinen koulutukseni (sosionomi amk-nuorisotyönohjaaja) tarpeistonvalmistajan työarkeen.

Rättikässää, tai oisko paremminkin tekstiilityöt

Tekstiilityöt opiskeltiin kevään viimeisessä jaksossa. Opettajan asettamat tavoitteet olivat: seulan valotus, seulan leikkaaminen, sametin ompelu, kankaan painaminen, sametin ompelu, liukkaan kankaan ompelu, kuvan siirtoliimaan tutustuminen sekä vehnäjauhobatiikkin kokeileminen.

vasemmlata oikealle: merihevonen on leikattu piirtoheitin kalvoon ja sen jälkeen painettu kankaalle. Sulka oli yksi valotusprojekteistani, kuvan piirsin aiemmin tekninen esittäminen kurssilla. Loppujen lopuksi muokkasin sulkaa Photarilla, että sain sen toimimaan seulalla. Rukinlavat ovat mummuni tekemiä, joista otin kuvat ja Photarilla muokkasin kuvat seulassa toimiviksi.

Naisen pää on inspiroitunut jugend aiheisesta dokumentista, kuva on A3 kokoinen. Seulalle valotettu ja kultavärillä painettu. Vanha miesten collegepaita pääsi kloriittikylpyyn, jonka jälkeen testailin Emo-tuotteen kangasvärejä ja sulkaseulaa. Näin 15-vuotta paita sai lisää käyttöikää.

Yläkuvassa näkyy vehnäjauhobatiikki testikangas, joka päätyi vauvanpeittoon. Pöllo on painettu seulalla ja ns. väritetty tilkuilla ja vapaalla konekirjonnalla. Taustapuolena on villakangas, jota sopivasti koristaa pöllön tikkausjäljet.

Samettia ompelin kahden pussukan muotoon. Vuoreksi päätyi epäonnistuneet seulapainokankaat. Alakuvan pussukan kangas on toteutettu isolla kuplamuovilla ja paljaalla seulalla. Pöllöpeitossa on samaa kangasta hyödynnetty irtileikattuina palloina.

Vasemmassa kassissa näkyy kuvansiirtoliimalla toteutettu kuva. Kassin vuorena on liukas vuorikangas. Rukinlavat päätyivät myös mekkoon. Oikeassa reunassa oleva reppu sai etupaneelin pitsinavulla painetusta kankaasta. Repun muut osat ovat nahkaa. Reppu on teknisesti vaikein ompelukseni ikinä, koska siinä on kaksi osaa, taskuja niin sisällä kuin ulkona, hihnojen kiinnitys on toteutettu siten että reppua voi kantaa myös olkalaukkuna. Reppu on myös kokonaan vuoritettu tukevalla puuvillalla.

Kuvansiirtoliiman testailua nahkaan ja metalliin.

Tekstiilitöiden suurin ilo ja anti oli erilaisten kankaan värjäämis- ja painamiskokeilut. Kuvansiirtoliiman käyttömahdollisuudet ovat myös rajattomat tuotteisiin joita ei tarvitse pestä.

Rukinlapa kehys

Lapsuuden kodin peruina sain mun mummun tekemiä koriste rukinlapoja. Rukinlavat ovat upeita, muta sellaisenaan ne eivät miellytä omassa kodissa. Otin rukinlavat koululle ja ajattelin että niille tulee käyttöä. 

Kokeilumielessä tein alginaatilla muotin.

Alginaattiprosessi

Valoin kipsiä alginaattiin.

Samaan aikaan kehittyi toisesta toinen idea rukinlavoille. Kehykset, joiden kruununa olisi mummun tekemä rukinlapa. Tekninen toteutus: puulima+kangas sotkulla tein ulkoreunan rypytyksen. Muovin päällä jotta liimatahroja tulisi kehykseen mahdollisimman vähän. Kehyksen sisäreunaan löytyi sopivaa nauhaa koululta.  Rukinlavan vieressä olevat koukerot on alkukovetettu muovin päällä, taiteltu muotoonsa. Oikean asennon löydyttyä laitoin liimaa aina kerros kerrallaan niin kauan että ne ovat kovia. Pohjamaali kulta akryylilla. Siihen päälle spary-kultamaali.

Yksityiskohtia. Alginaattikokeilu kipsikuviot pääsivät kehyksen alareunaan. Patinoin kipsiympyröitä naturalakka+akryylimaaliseoksella. Kehyksen lyöntimetalloin ja patinoin spraymaalin päälle.

Valmis

Muottityöt

Keväällä viimeisessä kurssissa meillä oli muottitöitä.

Testailimme revultexiä eri materiaaleihin. Tein puolikkaan kuolinnaamion.

Ryhmätyönä teimme sauvaa pitelevät kädet.

Sälänaamion materiaalit piti kerätä luokan laatikoiden uumenista.

Muotti meni tyhjiömuovaimeen. Irrotusvaiheessa muotti hajosi aika pahasti, mutta teippasin pahimmat kohdat kasaan.

Valoin betonia tyhjäri muottiin, betoninaamio pääsi viinirypäleen juurelle.

Valoin saappaat. Kukkaruukkukolojen pohjat tein spraymaalilla. Pullot jäivät jumiin, turvatoimien saattelemana puukolla leikkasin pullot pois. Pienen kengän valoin siten, että laitoin kahteen kertaan hienoa betonia vellinä kengän päälle ja sisään.

Muottityöt ( sekä luokan kevätsiivous/muutto sain käyttööni mallinuken) innostivat minut tekemään patsaan puutarhaan. Mallinukke ja betonissa lutrattu lakana. Lakanan laitoin ison betonisaavin päälle kuivumaan. Lopullisessa työssä naisen alla on Finnfoamia, työ on niin kevyt että sen saa talveksi varastoon. Nainen on kiinnitetty alustaan siten, että valoin kaksi tolpparuuvia Finnfoamiin, ja ruuvien kannat asettuvat mallinuken pohjassa oleviin reikiin. Kaulakoru on betonissa uitettua/valeltua köyttä, jonka punoin betonin avulla. Lantiossa oleva pitsikoriste peittää reiän mallinnuken lonkassa. Kiinnitin saaneerauslaastilla pitsin naisen kurveille. Nainen sai kultaisen spray-maalin pintaan. Lisää liimaa-blogin Sannia saan kiittää onnistuneesta maalauksesta, hänen ohjeilla ja avulla naisesta tuli täydellisen tasainen. Kaulakoru olisi pitänyt suojata teipillä eikä muovilla, joten sekin sai hieman kultamaalia pintaansa, tosin epätaisesti. Naisen käsikorut on tehty solumuoviputkesta ja silmäverkkokankaasta.

Työvaiheita

The Kultainen nainen

Muottityöt-kurssi oli rankka rypistys aivan kouluvuoden lopussa, lähinnä aika meinasi loppua kesken. Valmista tuli luokan muutosta ja kiireestä huolimatta. Kultaisesta naisesta olen erityisen tyytyävinen.

Pintakäsittely

Muutama sivellin the pakista

Pintakäsittelyn tunnit alkoivat sillä, että meille jaettiin valtavan suuri pakki, jossa oli mitä erinlaisimpia siveltimiä, suteja, pensseleitä ja sieniä. Niiden avulla teimme erilaisia kokeiluja oksidien kanssa. Rautavihtrilli tuli myös tutuksi puun patinointikokeiluina.
 

Mahonkijäljitelmä: kotikaljaa ja oksideja, lakattu maaliöljyllä

Marmori jäljitelmä: kaamea vaaleanpunainen astia, joka ensin käsiteltiin maali+puuliimaseoksella. Puuliimaseos ei jotenkin sopinut tähän tilanteeseen, pinta jäi epätasaiseksi ja ei muistuta kiveä. Tähän käytettiin myös oksidia ja kaljaa sekä saunalakka

Koululta saimme naamiot, valkoinen paperoitu pohja sai minun käsissäni männyn kraanan.

Voiko männymmän näköistä naamaa olla?

Naamioon käytin kaljaa ja oksidia ja maaliöljyä. Maaliöljyn kiiltoa yritin sammuttaa mattalakalla, se tässä vielä märkänä kiiltelee.

Pintakäsittelyn tunnit olivat aivan mahtavia. Aivan uusi maailma aukesi siveltimien käyttötekniikoiden osalta, pintojen värikerrosten hahmottaminen avartui ja oksidit+kalja maalaminen oli omalla tavallaan todella orgaanista ja primitiivistä.